Att studera vid Åbo Akademi med finska som modersmål

Hej alla!

Jag heter Aino, är en 20 år gammal åbobo och andra årets studerande vid Åbo Akademi. För ett par år sedan bestämde jag att någon vacker dag kommer jag att vara en jurist. Först hade jag tänkt söka till Åbo universitet men sedan fick vi en rättsnotariestuderande att hålla en presentation om juridikstudier vid Åbo Akademi i mitt gymnasium, vilket fick mig att fundera på saken på nytt. Tanken om att studera juridik på svenska och få en hel del nya finlandssvenska kompisar i den gamla och bekanta hemstaden lät verkligen lockande.

Även om jag har finska som modersmål har jag alltid varit jätteintresserad av det svenska språket. Som 8-årig satt jag hemma framför televisionen, hade en skjorta med tre kronor på mig och tittade på idrottstävlingar refererade endast på svenska för att jag ville lära mig det glada och vackra språket som också kronprinsessan Victoria, min idol på den tiden, talade. Jag tror att den positiva attityden som jag och min familj har haft till svenskan ligger som grund och botten för mina kunskaper i svenska.

I början känns allt ofta tungt. Så var det också för mig när jag började bekanta mig med inträdeslitteraturen och läste ungefär tre sidor på en timme, men så småningom läste jag snabbare och snabbare juridiskt text på svenska. Samtidigt som mina vänner hade läst igenom litteraturen till Åbo universitet fyra gånger hade jag knappast ens öppnat pärmen på en av böckerna. Det traditionella ordspråket “kvalitet före kvantitet” visade sig vara sant och trots allt blev jag antagen till Åbo Akademi.

Själva studierna på svenska har gått mycket bättre än vad jag någonsin hade tänkt mig. I början var det nog tungt då jag antingen bara kunde lyssna på föreläsaren eller skriva anteckningar men inte göra båda samtidigt. Men övning ger färdighet och numera är jag mer än van vid att studera på svenska. Att läsa tentlitteratur på svenska är egentligen inte så svårt men tid tar det nog. Jag har märkt att när man läser på ett främmande språk koncentrerar man sig mycket mera på innehållet i texten eftersom det är omöjligt att tillägna sig text på svenska genom att bara bläddra sidorna.

Trots några svaga stunder med studerandet som har uppkommit, har jag haft det superroligt på Stadga och slagit klackarna i taket. Jag har fått en hel del nya vänner som jag hoppas att jag kommer att ha kontakt med resten av mitt liv. Med andra ord har jag inte en enda gång ångrat att jag som finskspråkig sökte till Åbo Akademi för att studera juridik!

Heippa kaikille!

Minä olen Aino, 20-vuotias turkulainen toisen vuoden oikeustieteen opiskelija Åbo Akademilla. Muutama vuosi sitten päätin, että jonakin kauniina päivänä minusta tulee vielä juristi. Alunperin suunnittelin hakevani Turun yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan, mutta abivuonna lukiooni tuli eräs oikeusnotaaritutkinnon opiskelija Åbo Akademilta esittelemään opintojaan, mikä sai minut pohtimaan tulevaisuudensuunnitelmiani uudestaan. Ajatus oikeustieteen opiskelusta ruotsiksi ja monien uusien suomenruotsalaisten ystävien saamisesta vanhassa tutussa kotikaupungissa kuulosti varsin houkuttelevalta.

Vaikka äidinkieleni onkin suomi, olen aina ollut erityisen kiinnostunut ruotsin kielestä. 8-vuotiaana istuin kotona television ääressä ruotsin Tre kronor -paita päälläni ja katsoin urheilulähetyksiä selostettuina vain ruotsiksi, koska halusin oppia lisää sitä iloista ja kaunista kieltä, jota sen aikainen idolinikin, kruununprinsessa Victoria, puhui. Uskon, että minun ja perheeni positiivinen asenne ruotsin kieltä kohtaan on perimmäinen pohja ruotsin kielen taidoilleni.

Alussa uudet asiat tuntuvat monesti vaikeilta. Näin kävi minullekin, kun aloin tutustua pääsykoekirjallisuuteen ja etenin noin kolme sivua tunnissa, mutta pikku hiljaa luin yhä nopeammin ja nopeammin oikeustieteellistä tekstiä ruotsiksi. Samalla kun ystäväni, jotka valmistautuivat Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin, olivat lukeneet pääsykoekirjansa neljään kertaan, olin itse tuskin avannut kanttakaan yhdestä kirjastamme. Perinteinen sananlasku “laatu korvaa määrän” päti kuitenkin minunkin tapauksessani, ja kaikesta huolimatta tulin valituksi Åbo Akademille.

Varsinainen opiskelu ruotsin kielellä on sujunut paremmin kuin koskaan uskalsin ajatellakaan. Alussa oli tosin haastavaa, kun pystyin luennoilla ainoastaan joko kuuntelemaan luennoitsijaa tai kirjoittamaan muistiinpanoja, mutta en tekemään molempia samanaikaisesti. Harjoitus tekee kuitenkin mestarin, ja nykyään olen enemmän kuin tottunut opiskelemaan ruotsiksi. Tentteihin valmistautuminen ruotsiksi ei itse asiassa ole kovin vaikeaa, ainoastaan aikaavievää. Olen huomannut, että opiskellessani vieraalla kielellä keskityn paljon enemmän tekstin sisältöön, sillä tietoa on mahdotonta sisäistää vain selailemalla kirjojen sivuja.

Muutamista vaikeuksista opiskelun parissa huolimatta minulla on ollut Stadgassa superhauskaa ja olen ottanut kaiken ilon irti opiskelijaelämästä. Olen saanut paljon uusia ystäviä, joiden kanssa toivon pitäväni yhteyttä koko loppuelämäni. Toisin sanoen en ole katunut kertaakaan sitä, että hain suomenkielisenä opiskelemaan oikeustiedettä Åbo Akademille!